Mitä seuraavaksi, vammaisliike?

Osallistuin eilen paneelikeskusteluun THL:n kaksipäiväisen seminaarin päätteeksi. Seminaarin aiheena oli ensimmäisenä päivänä, siis toissapäivänä, pohjoismainen vammaispolitiikka ja eilen Suomen viime vuonna päättynyt Vammaispoliittinen ohjelma, tutuille VAMPO. Päätöspaneelin otsikko oli: ”Mikä askel vammaisliikkeen pitäisi seuraavaksi ottaa?” Paneeliin osallistui lisäkseni Valtakunnallisen vammaisneuvoston asiantunteva puheenjohtaja Jukka Sariola. Meitä haastatteli sosiaali- ja terveysministeriön viisas ja karismaattinen sosiaalineuvos Eveliina Pöyhönen.

Paneelin nimeä olisi voinut miettiä uudestaan, olihan kysymys vammaisliikkeestä ja kumpikaan panelisteista ei ole voinut ottaa askelia eikä ottane seuraaviakaan. Tästä huolimatta keskustelu oli oikein hyvää. Myös yleisö osallistui. Tällaisissa keskusteluissa toivoisi aina olevan enemmän aikaa, nytkin aika loppui kesken.

Hieman kyseenalaistin, mitä vammaisliikkeellä oikein tarkoitetaan. Termi ei ole ollenkaan yksiselitteinen, mutta keskustelussamme tuntui vallitsevan yhteisymmärrys siitä, että tarkoitimme vammaisliikkeellä vammaisjärjestöjä.

Keskeinen sanomani tiivistyy kahteen asiaan. Ensinnäkin korostin vammaisten omaa osallisuutta. Vammaisten oikeuksien YK-sopimus edellyttää sen täysimääräistä toteutumista. Suomessa on siihen vielä matkaa. Tässä vammaisliikkeellä on tärkeä tehtävä ja suuri haaste. Pitää varmistaa, että vammaisilla ihmisillä on niin paljon osaamista, että meillä riittää ihmisiä osallistumaan. Meidän täytyy kouluttaa, keskustella, tehdä yhteistyötä. Tarvitaan yhä enemmän vammaisia ihmisiä politiikkaan päättämään ja työntekijöiksi toteuttamaan.

Ei riitä, että osallistumme päätösten valmisteluun, vaan osallisuuden vaatimus ulottuu myös toimeenpanoon ja seurantaan. On luotava selkeät suunnitelmat ja työkalut, joilla varmistetaan vammaisten ihmisten osallisuus joka vaiheessa. Suomessa kipukohta on erityisesti se, että vammaisia ihmisiä pidetään edelleen toimenpiteiden kohteena, eikä kiinnitetä huomiota aktiiviseen toimijuuteen. Tähän täytyy tulla muutos.

Toinen pääpointtini oli, että vammaisliikkeen pitää tehdä yhteistyötä. Jukka Sariola puhui erinomaisesti siitä, että meidän on nähtävä omien vammaryhmiemme yli, kuunneltava toisiamme ja puhallettava yhteen ääneen. Olin täysin samaa mieltä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että olemme hyvällä tiellä. Vammaisjärjestöjen väliset riidat ovat vähentyneet ja yhteiset tavoitteet ovat selvästi kirkastuneet. Välillä silti käy niin, että keskitytään liikaa omaan jäsenkuntaan ja unohdetaan toiset. Vaikuttamistoiminnan kannalta se on äärimmäisen huono taktiikka, koska vammaisia on niin vähän. Yhdessä olemme vahvimmillamme.

 

Amu Urhonen, Kynnyksen puheenjohtaja

Yksi vastaus to “Mitä seuraavaksi, vammaisliike?”

  1. Tiina Hokkanen-Oja

    Hyviä pointteja. Itse olen hiukan huolestunut vammaisliikkeestä ja sen asemasta täällä periferiassa, mitä Jyväskyläkin valitettavasti pian on.

    Vastaa

Kirjoita vastaus

  • (ei julkaista)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>