Voihan äly!

Sain Facebookissa yksityisviestin, jossa eräs tuttu kirjoitti huolensa vanhenevien vammaisten ihmisten selviämisestä digi-älyaikana.

 

Siirryin itse älykännykkäaikaan viikko sitten. Omat reumaiset sormeni eivät meinaa osua pikkuruisille näppäimille oikein, älypuhelin arvioi, mitä olen kirjoittamassa, ja meinaa väkisin kirjoittaa aivan älyttömiä sanoja. Juu, tiedän. Ennakoivan syötön saa pois päältä. Olen näpytellessä meinannut polttaa päreeni jo moneen kertaan, vaikka tiedänkin, kuinka noita laitteita käytetään. Ihmettelen vain, miten iäkkäimmiltä vammaisilta ihmisiltä luonnistuu surffailu netin ihmeellisessä maailmassa.

 

Ongelmia saavutettavuudessa voi tulla paitsi vaillinaisen tekniikan kanssa niin myös laitteiden pienuuden ja ”kätevyyden” kanssa. Jos ei onnistu näppäileminen pikkuruisiin kirjaimiin, se ei onnistu. Tulee paljon ähräämistä ja harmittelua, kun kaikki sujuu niin vaivalla ja hitaasti. Itse käytän usein hakemiseen Googlen äänivalintavaihtoehtoa. Sanon vain, ja kone hakeutuu oikealle sivulle. Kätevää.

 

Toimin paikallisessa vammaisyhdistyksessä ja meilläkin on kuultu purnausta, kun asioita viedään liian paljon vain nettiin. Iäkkäillä vammaisilla mökin mummoilla ei välttämättä ole taitoa surffailla netissä, vaikka omaisivatkin hienon älypuhelimen. Omat vanhempani lopettivat tekstiviestien kirjoittamisen, kun hankkivat älypuhelimensa. On niin hankalaa niillä ”nakkisormilla” osua yhteen kirjaimeen, kun oma sormi on n. 3 kirjaimen suuruinen.

 

Itse usein kaipaan sitä, että voisi tuottaa tietoa helposti netin kautta luettavaksi, mutta useissa paikallisissa vammaisyhdistyksissä suurin osa porukasta ovat yli 65-vuotiaita, ja netin kautta saavutettavissa oleva tieto jää torsoksi. On moraalitonta toimia niin, että suuri osa ei tietoa saavuta mistään, jos ei omaa tietokonetta tai älypuhelimia. Jos sukulaiset eivät tietoa netistä heille etsi ja tulosta, jää heidän osallisuutensa yhdistyksessä sattuman varaan.

 

Luin Kelan sivulta, että sinne voi toimittaa liitteitä myös kännykkäkuvina, kätevää. Ensin pitää tosin olla se älypuhelin, osata käyttää kameraa, osata ladata kuva nettiin… Monia etuuksia voi hakea ja lomakkeita täyttää netissä. Ikävä kyllä samaan aikaan paperimahdollisuudet hävitetään. Tein vuosi sitten oman ensimmäisen sosiaalivirastohakemukseni vammaispalveluihin netin kautta. En saanut sitä tulostetuksi, enkä tähän päivään mennessä ole saanut kopiota sosiaalityöntekijältäni, vaikka olen sitä pyytänyt.

 

Tämä ystäväni, joka jakoi huolensa ikääntyvien vammaisten pääsemisestä tiedon äärelle, kertoi konkreettisen ”uudistuksen”, miten esim. VR toimii. Jos sinulla ei ole älypuhelinta tai tietokonetta tulostimen kera, voit ostaa lippusi joko R-kioskilta tai isommalla hinnalla junasta. Tämä tarinani pyörätuolilla liikkuva vaikeavammainen vanhus tilasi ajoissa invataksin ehtiäkseen ostaa R-kioskilta lipun junaan, johon mieli ehtiä. No, kävi niin kuin usein vammaisen ihmisen elämässä: invataksi oli myöhässä ja R-kioskilla oli jonoa. Loppujen lopuksi matkaan ei päästy lainkaan, lippu tuli ostetuksi turhaan, koska junaan ei ehditty ajoissa. Kaiken kukkuraksi tähän tuhraantui kallisarvoinen kuljetuspalvelumatka, yksi niistä harvoista.

 

Ystäväni kirjoitti: ”Tämä aika tekee syrjäytyneitä, ja yksinäisyys lisääntyy. Ei riitä, että me osaamme. Jos me oikeasti välitämme, pitäisi tehdä jotain.” Vaikka on paljon nettikoulutusta, ja joissain kaupungeissa on mahdollisuus saada apua netin käyttämisessä, siitä huolimatta uusi teknologia syrjäyttää vanhempaa väestöä. Varsinkin vammaisia vanhuksia, joilla ei ole kovin paljoa mahdollisuuksia hakeutua tiedon äärelle. Samaan aikaan nuoriso notkuu netissä ja pelailee kaiket päivät ja yöt. Syntyy nettiorjuutta ja syrjäydytään normaalista sosiaalisesta elämästä. Toisaalta talvikeleillä on myös kiva, jos voi/osaa kommunikoida ystävien kanssa netin välityksellä, niin ei tarvitse lähteä kurjiin keleihin tarpomaan apuvälinein ja pelkäämään liukkaita katuja ja kaatumista.

 

Kävi mielessä, kun mietin tätä ystäväni haastetta vanhenevien vammaisten ihmisten osallisuuden puutteesta älykännyköiden ja tietoteknisiin valtateille pääsemiseen, että mitä pitäisi tehdä. Jos vuoteen 2030 mennessä tarvitaan miljoona esteetöntä asuntoa, eikö silloin tarvita sama määrä esteettömiä välineitä tiedon valtatielle pääsemiseksi? Voisiko näitä jotenkin yhdistää? Langaton yhteys jokaiseen asuntoon sopivine laitteineen, joiden avulla onnistuisi lippujen ja lappujen täyttö, tulostaminen, viranomaiskontaktien hoitaminen samalla kun katsoo telkkaria, lukee päivän sanomalehtiä ja videoita – netissä.

 

Sari Lehikoinen

Kynnys ry, toimittaja

Yksi vastaus to “Voihan äly!”

Kirjoita vastaus

  • (ei julkaista)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>