Kotona vai laitoksessa

Olin toissavuonna kirjoittamassa kirjaa vammaisten naisten väkivaltaa vastustaen. Olin toinen kirjoittajista, jotka pohtivat ajatuksiaan kotona vai laitoksessa asumisesta ja mitä riskejä vammaisille naisille on molemmissa asumismuodoissa. Toki samat riskit voivat kohdata vammaisia miehiä, mutta kuitenkin useammin väkivallalle alttiina ovat vammaiset naiset.

 

Eilen uutisoitiin isosti, että tulevaisuudessa häämöttävä uusi uhka on sijoittaa varsinkin vanhenevia vaikeasti vammaisia ihmisiä laitokseen. Juuri kun olemme pääsemässä tilanteeseen, jolloin vanhat laitosasumiset ovat purettuja, kehitysvammalaitoksia myöten. Tässä uudessa kuntien talouden säästösuunnittelussa (säästö vammaisten osalta 61 milj. euroa/v.) ei luvata edes yksilön oikeutta yksityisyyteen, vaan suunnitellaan kimppa-asumista, jossa huonekaveriksi voi tulla ihan kuka tahansa vieras ihminen. Kuka meistä haluaisi jakaa makuuhuoneensa vieraan ihmisen kanssa loppuelämänsä ajan? Laitoksissa väkivallan uhka on käsinkosketeltavaa paitsi vieraan huonekaverin taholta niin myös liian vähän henkilökunnan turhaumien taholta.

 

Toinen uhka, mikä vaikuttaa vaikeasti vammaisiin ihmisiin, tulee Kelan taholta. Kela uudisti vuoden alussa käytäntöjään ja jatkossa Kela antaa kuntoutusta kaikille vammaisille/sairaille ihmisille katsomatta kuntoutujan saamaa tuen määrittelyä pienevien kuntoutukseen suunnattujen rahojen verran. Suurelle osalle tullaan jatkossa tarjoamaan eioota. Nyt ei ole väliä, saako vammainen henkilö vammais-/hoitotukea minkä tasoisesti tahansa, hänellä on yhtäläinen oikeus saada laitos- ja avokuntoutuksia kuin vaikeasti vammaisella korkeamman vammais-/hoitotuen saajalla. Koska kuntoutettavien määrä kasvoi suuresti, Kela tiukensi myöntämisen kriteerejä. Jatkossa Kela kuntouttaa ainoastaan tavoitteellista kuntoutusta. Meidän oletetaan siis pääsevän pikkuhiljaa kaikkiin tavoitteisiimme olympiaurheilijoiden tavoin. Kun kuntoutusta ei jatkossa anneta ns. kuntoa ylläpitävänä, siitä seuraa, että monien vaikeasti vammaisten tila tulee huononemaan. Jo pelkästään tällaisesta tulee olemaan seurauksena se, että vaikeasti vammaiset ihmiset eivät ehkä selviäkään enää kotikuntoisena, vaan laitoksiin ajautuminen voi olla väistämätöntä. Kela on ilmeisesti jo nyt suosittanut kuntoutuksien sijaan turvautumista lääkehoitoihin. Esim. spastisuuteen taipuvaisille CP-vammaisille ihmisille on suositeltu spasmia vähentäviä lääkkeitä, jotka eivät kohota elämäntilanteita samalla tavalla kuin fysiatrian keinoin venyttely. Kuka haluaa olla velttona pöllyssä, jos sama rentoutuminen saadaan aikaiseksi vesirentoutuksella ja fysioterapeuttisin harjoittein sekä venytyksin?

 

Se, että nykyinen hallitus jatkuvasti puuttuu vammaisten ihmisten elinoloihin niitä vaikeuttaen ja hankaloittaen ihmisoikeuksia polkien, on mielestäni moraalitonta. En ymmärrä, kuinka kauan tällainen saa jatkua ilman, että ihmisoikeusjärjestöt ja oppositiopuolueet heräävät. Lehtileikkeissä sanottiin eilen, että vammaisista ihmisistä ei ole barrikadeille. Toivonpa, että on. Olemmehan saaneet tähän maahan henkilökohtaisen avun järjestelmän jopa vammaispalvelulakiin. Älkäämme antako nyt valtaa pitävien purkaa kaikkea hyvää kehitystä ja taannuttaa vammaisten ihmisten oikeuksia tasavertaiseen elämään monia vuosikymmeniä taaksepäin.

 

Sari Lehikoinen

Kynnys ry, toimittaja

Kirjoita vastaus

  • (ei julkaista)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>