Kuukausittainen arkisto: marraskuu 2015

Apuhuijaus

 

On hyvin tavallista, että vammaiselle nuorelle suositellaan hakeutumista asumisyksikköön asumaan ja erityisoppilaitokseen opiskelemaan. Tätä perustellaan sillä, että näissä paikoissa on tarvittava tuki ja apu. Se kuulostaa erittäin houkuttelevalta verrattuna siihen, että toimisi henkilökohtaisen avustajan työnantajana kaiket päivät.

Mutta se on huijausta. Käytännössä nämä ovat helppoja ratkaisuja vain niin kauan kuin ihminen ei lähde asumisyksiköstä tai erityisoppilaitoksesta mihinkään. Kun lähtee, alkaa kiista avustamisesta. Yksikkö tai oppilaitos tarjoaa apua vain omissa tiloissaan. Samat työntekijät auttavat monia tarvitsevia, joten he eivät voi irrota yhden ihmisen kauppareissuun tai työharjoitteluun.

Tilanne ei ole mitenkään uusi. Juuri tällaisten tilanteiden takia vammaispalvelulakiin kirjattiin, että kunnan on tarjottava vähintään 30 tuntia henkilökohtaista apua kuukaudessa kodin ulkopuoliseen toimintaan. Monessa kunnassa tämä on käytännössä maksimi. Se ei ole paljon aktiiviselle ihmiselle, esimerkiksi harrastavalle ja sosiaalisesti aktiiviselle nuorelle. Lisätuntihakemukset kuitataan toteamalla, että välttämätön apu on turvattu asumisyksikössä. Aivan kuin kodin ulkopuolinen elämä olisi vähemmän tärkeää.

Viime aikoina ammatillinen koulutus on muuttunut entistä työelämälähtöisemmäksi, mikä näyttää tarkoittavan useampia työharjoittelujaksoja ja vähemmän omassa oppilaitoksessa suoritettavia opintoja. Tämä näkyy myös erityisammattikouluissa. Harmillista on, että nämä oppilaitokset eivät ole varautuneet muutokseen huolehtimalla avun saatavuudesta. Tämä huomataan vähän ennen harjoittelua, kun sovitaan käytännön asioista. Vammaisia opiskelijoita pallotellaan oppilaitoksen ja kunnan välillä. Molemmat vetoavat omien resurssiensa rajallisuuteen ja toistensa velvollisuuksiin. Kiistat venyvät ja venyttävät opintoja, mikä on turhauttavaa kaikkien osapuolten kannalta. Pahimmassa tapauksessa prosessista tulee niin hankala, että koko tutkinnon suorittaminen on vaakalaudalla.

Tämä on vakavasti ristiriidassa siihen nähden, että kaikille – myös vammaisille – nuorille halutaan valtioneuvostossa asti taata ainakin toisen asteen koulutus.

 

Amu Urhonen

Kynnyksen puheenjohtaja