Kuukausittainen arkisto: heinäkuu 2015

Sisäinen motivaatio vapaaehtoistyössä

Kesä, kärpäset ja itikat. Grillaaminen, uiminen, aurinko, ukkossade. Näistä on suomalainen kesä tehty.

 

Olen itse ollut mukana vammaisjärjestöaktiivina jo vuosikymmeniä. Joskus minulta on kysytty, mistä kumpuaa intoni ja paloni tähän hommaan. Olen mukana paitsi työtä tekevänä palkollisena niin myös vapaaehtoistoimijana. Olenkin rajannut tekemiseni sen mukaan, että ammattialuettani käytän vapaaehtoistyöhön mahdollisimman vähän. Sen sijaan ihmisten kanssa toimimiseen panostan työtunteja ja voimavarojani laskematta.

 

Tämän kesän suurin haasteeni on järjestää yhdessä muutaman muun aktiivin kanssa paikallisjärjestöni ja harvinaisten sairauksiin keskittyvien järjestöjen kanssa yhteistä voimaantumisleiriä vammaisille naisille. Tehdessäni jotain tällaista voimaannun itsekin. Olen huomannut, että tämän kaltainen isompi projekti joka toinen tai joka kolmas kesä sopii minulle parhaiten. Nyt on vammaisten naisten vuoro.

 

Haastavinta leirijärjestelyissä on ottaa eri tavoin vammaisia naisia huomioon heidän ruokavalioineen, erityistarpeineen ja silti pitää homma mahdollisimman simppelinä ja kevyenä. Odotan innolla tätä tapahtumaa, johon tulee mukaan myös Kynnyksen Samat-projektin työntekijä Tanja. On ilo saada tehdä taas yhteistyötä molempien omien yhdistyksieni kanssa. Yhteistyössä on iso voimavara, jota käytämme vieläkin liian vähän hyväksemme.

 

Kun maailmassa ja suomalaisessa poliittisessa kentässä arvot kovenevat, meidän tulisi lisätä entisestään yhteistyötä. Yhdessä olemme aina enemmän. Ja samalla tulemme tietoiseksi, miten erilaisia ovat eritavalla vammaisten ihmisten tarpeet sekä käytännön mahdollisuudet osallisuuteen. Lisätään osallisuutta huomaamalla lähimmäisiämme yhä enemmän. Pitäkäämme huoli siitä, että kukaan ei jää yksin vaikeuksineen, vaan huolehtikaamme toinen toisemme hyvinvoinnista yhä tiiviimmin. Juuri eilen kuulin, miten kotikaupunkini invatalossa on loistava yhteishenki. Siellä asuu eräs vanhempi mies, joka kaatui ja mursi toisen jalkansa. Normaalioloissa hän tuli hyvin toimeen yksinään ilman ulkopuolista apua, mutta tällä hetkellä hän ei pääsisi esimerkiksi saunavuorolleen, jollei olisi riittävästi naapuriverkostoa. Oli ihana kuulla, miten porukat pitävät huolta toisistaan ja he menevät kimppasaunaan, jotta tämäkin lisävammautunut toipilas pääsee omalle saunavuorolleen edelleen. On ihanaa, kun on naapureita, jotka lykkivät vaikeasti liikuteltavaa suihkutuolia suihkuun ja saunaan. Kotonaan ja kotiinsa hän pääsee omin avuin, mutta ymmärrettävästi liukkaissa, märissä tiloissa liikkuminen rikkinäisellä jalalla on vaikeinta.

 

Sisäinen motivaatio lähimmäistä huomioidessa ja vammaisjärjestöissä on suurelta osin mielestäni sisäistä sielun syvyyttä. Luonnetta ja henkistä avaruutta, jota joko omaa tai ei omaa. Onneksi se on myös suuresti valittavissa oleva ominaisuus. Voin avartaa itseäni ja mieltäni huomaamaan lähimmäiseni. Jos ei aina ole ensimmäisenä kyynärpäätaktiikalla ottamassa, vaan joskus voi olla myös antamassa aikaa ja apua lähimmäiselle, se lisää sisäistä näkökykyä ja motivoi auttamaan yhä enemmän. Harvemmin antaminen vie mitään itseltä, yleensä antaessaan saa. Jokaisella meistä on jokaiselle jotain annettavaa. Hymy ja lämmin tervehdys ei maksa mitään.

 

Aurinkoista ja leppoisaa kesää, kerätkäämme voimia talven harmauteen!

 

Sari Lehikoinen

toimittaja, Kynnys ry