Kuukausittainen arkisto: tammikuu 2015

Haaveilua

Moni haaveilija kohtasi viikonloppuna Helsingin matkamessuilla. Sinne suunnistin siis minäkin. Olin juuri palannut laitoskuntoutusjaksolta ja oloni oli kovin ankea. Mikäpä korjaisi mielensäpahoittajan oloa paremmin kuin haaveilu? Ei mikään. Bongailin esteettömiä matkakohteita, oikein erityisesti minulle tarjottiin kotimaan reissuille Onnibussin onnellisia matkoja ja hyvinkin edullisesti. Suosittelen bongailemaan netistä. Heillä on useita linjoja eri suuntiin Suomessa suurilta paikkakunnilta toisille suurille paikkakunnille. Ikävä kyllä liikennöinti Hämeenlinnaan tyssäsi paikallisen hämäläisen kateuden vuoksi (paikalliset bussiyhtiöt valittivat elyyn ja liikennöinti ”poljetuin” hinnoin loppui Hämeenlinnasta siihen). No, juna-bussiyhteyksin voisi silti kuvitella matkaavansa siistissä ja kohtuullisella luiskalla varustetulla bussilla Tampereelta Helsinkiin, Lahteen, Varkauden kautta Jyväskylään aina Kuopioon saakka, sekä Turkuun ja Poriin esimerkiksi Lahdesta – vaikka mille paikkakunnalle niiden väleillä. Luiska oli vahva, muttei metriä pidempi – toisaalta se riittänee, jos bussipysäkillä on korotettu pysäkki. Esteettömän auton saa ennakkotilauksella omalle linjavuorolleen sovituksi yhden euron lisämaksulla. Ennen kaikkea bussit ovat siistejä, uusia, pyörätuolikiinnitykset asiallisia, ja siellä saa virtaa pyörätuoliinsa tai muihin apuvälineisiin.

 

Juttelin vajaa kuukausi sitten erään työkaverini kanssa Uudesta Valamosta Heinävedellä. Luostari on melko esteetön, siellä on hotellissa jopa kaksi täysin esteetöntä huonetta invavessoineen ja suihkutuoleineen. Valkoiseen majataloonkin pääsee, mutta pitää ottaa oma luiska mukaan. Ikävä kyllä Punainen majatalo paloi jokunen vuosi sitten, se oli esteettömämpi kuin Valkoinen. Valkoisessa majatalossa asuminen on todella edullista, mutta sinne on kaksi porrasta, ja käytävällä oleva wc-suihkutila on hiukan hankalan ahdas. Parempi on käydä vessassa ja suihkussa ylevän oloisessa invavessa/suihkutilassa, joka on ravintolan yhteydessä. Kirkkoon, respaan sekä ravintola-Trapesaan pääsee esteettä, mutta kesäaikana käytettävään vanhaan kirkkoon ei pääse, koska sinne reitti on hankala portaiden vuoksi. Palvelu messuilla Valamon kohdalla oli mitä mainioin, sain jopa kunnan esitteen, josta voisin tiedustella esteetöntä taksia, joka voisi kenties tuoda Varkaudesta Valamoon ennalta sovitulla hinnalla. Ruoka ja Valamon omat tuotteet viineistä, vanhan ajan nekuista aina ikoneihin ja tuohuksiin saakka tuovat muistoissani mieleeni erityisen Valamon tuoksun ja rauhan, joka vallitsee koko alueella. Valamon yhteydessä olevassa opistossa on mielenkiintoinen ja kutkuttavan ihana opinto-ohjelma. Kursseja on paitsi totutuissa ikonimaalauksessa, kirkon historiasta ja ortodoksisuudesta kertovia kursseja niin myös taide- filosofistisia elämänhallintaan ja ihmisenä kehittymiseen ohjaavia kursseja, mukaan lukien kirjoituksen kurssit. Olen käynyt muutamilla kirjoittamisen kursseilla, joita muistelen lämmöllä. Myös muutamia vuosia sitten käymäni kesäisen kauniin akvarellikurssin muistelu tuo mieleeni piha-alueen keltaisena hohtavan kultapiiskun romanttisen valkoisen penkin takana sekä erityisesti nunnaluostarivierailun vesiteitse. Nämä ihanat matkamuistot tuovat hymyn huulilleni ja tuoksut nenääni aina silloin, kun kaipaan väriä ja suloa elämääni.
Kaukomatkaesittelykohteista messuilla jäi mieleeni lapsuuteni haavelomapaikka: Egypti ja muinaiset faaraoiden kaupungit, haudat, pyramidit ja hiekka-aavikot. Meinasin ohittaa koko Egyptin osaston, koska olen luullut, että ko. matkakohteet olisivat aivan mahdottomia pyörätuolilaiselle. Näin ei kuitenkaan ole. Heillä oli oikein esitteessä erikseen mainittu esteettömästä lomasta. Vietin tovin myös ajelemalla sähköpyörätuolillani lattiaan liimatun Espanjan kartan päällä. Haaveissani on joskus vaeltaa Pyhiinvaellusreitin viimeiset 150 esteetöntä kilometriä Santiago De Compostelaan, esimakua reissulle hain Paulo Coelhon kirjasta Pyhiinvaellus parisen vuotta sitten. Ikävä kyllä en Espanjan standin kohdalta löytänyt osaavaa henkilökuntaa, jolta olisin saanut haaveisiini sopivaa materiaalia. No, ehkä ensi vuonna…

 

Sari Lehikoinen, toimittaja, Kynnys ry

Kiusaa nollalinjalla

Millaisin asentein, toivein sekä peloin valmistaudumme itse kukin alkaneeseen vuoteen, riippunee paitsi olosuhteistamme ja historiastamme niin myös siitä, missä kunnassa satumme elämään. Vammaisten ihmisten kohdalla tilanteet kärjistyvät nimenomaan sen mukaan, millaista sosiaali- ja terveyshuoltoa omassa kunnassa on tarjolla.

 

Olen huolestuneena seurannut, miten yhteiskuntamme kehittyy huonompaan suuntaan koko ajan. Vaikka me saamme näennäisturvaksi lisää lakeja ja asetuksia, silti kurjistuminen jatkaa omaa kulkuaan taakse historiallisia aikoja kohden. Entisaikaiseen tapaan nykyisin Suomessa tuskin tultaisi toimeen ilman seurakuntien ja hyvien ihmisten antamaa ruokatukea. Joulun aikoihin oli monenlaisia köyhiin ja lapsiperheisiin kohdistuvia kampanjoita, joissa yrityksillä ja yksityishenkilöillä oli mahdollista auttaa köyhiä lapsiperheitä sekä vanhuksia ja muita kurjuutta kokevia ihmisiä. Tiedätkö, että nälkä on tuttu vieras lähempänä kuin luuletkaan? Voit hyvinkin yllättäen joutua sairaana makselemaan suuria sairauskustannuksia ja samaan aikaan menetät kulujen myötä paitsi terveytesi niin myös kotisi ja työpaikkasi. Voit kenties selvitä muutamia kuukausia säästöjesi turvin, mutta pian ne ovat muistoja tiliotteella, ja sairaus sen kuin jatkuu ja kasvattaa menojasi edelleen. Tilannetta kärjistää se, että kunnat ja sairaanhoitolaitokset ovat antaneet laskujen perinnän yksityisille laitoksille, jotka kärkkäästi lähettelevät perääsi – usein sairaalassa ollessasi jopa tietämättäsi – perintälaskuja, jotka aikanaan jatkavat matkaa sotkien luottotietosi ja tulevaisuutesi.

 

Minusta on suorastaan ihmisen kiusaamista ja pilkkaamista sellainen, että eläkkeitä nostettiin vaivaiset 0,4%. Korotuksesta tiedottaminen taisi tulla kalliimmaksi kuin sen tuoma hyöty yksittäiselle tuen saajalle. Samaan aikaan elinkustannukset nousivat useita prosentteja ja sairauskulutkin lähes 4% lääkkeiden lisäalkuomavastuineen. STM antaa kunnille ja sairaanhoitopiireille ohjeistuksen maksujen kattosummista, ja ikävä kyllä moni kunta (omani mukaan lukien) nosti sairaanhoidosta perittävät omavastuut kaikkein kalleimpaan euroon saakka. Pahimmillaan kustannusten nousu suhteessa eläkkeiden tarkistuksen indeksikorotukseen tarkoittaa sitä, että arkiseen elämiseen, kuten syömiseen ja kotoa poistumiseen ei jää enää juurikaan rahaa. Kuulen melkein mielessäni jonkun heittävän, että ”auttaahan fatta”. No, ei auta, jos vaikkapa asut ainoan omaisuutesi sisällä eli omassa omistusasunnossasi. Heille se on vain omaisuutta, joka tulisi myydä ensin ennen kuin heiltä voi olla anomassa yhtään mitään apuja. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että okei, joutuisit myymään asuntosi alihintaan kiireellä ja söisit laskujen ja asuntolainojen jälkeen muutaman kuukauden lisää ”omillasi”, jonka jälkeen tulisit yhteiskunnalle entistä kalliimmaksi autettavaksi, koska yksityisillä vuokramarkkinoilla osataan kyllä kiskoa isoja vuokria. Tämän jälkeen yhteiskunta joutuisi avustamaan sinua taloudellisesti vuosikausia – kenties elämäsi loppuun saakka.

 

Koskakohan meillä opitaan laskemaan kaikkien budjettien kulut, mikä säästö tulee oikeasti säästöksi ja mikä nk. säästö vain lisää kuluja? Ihan äkkiä en ymmärrä esim. vammaisten ihmisten kohdalla Kela-kuljetuksien tuovan mitään säästöä yhteiskunnalle. Takseja suhailee ristiin rastiin, eikä kukaan oikein tiedä, voiko kuljettajan kanssa sopia paluumatkasta vai ei. Järjestelmä on erittäin byrokraattinen ja jäykkä. Etukäteen et voi taksiasi juuri tilailla, vaikka varsinkin invatakseista on joka puolella maata huutava pula. Jos erehdyt systeemistä ”irrotettuna” tilaamaan taksisi taksikeskuksesta, saattaa pahimmillaan pihallesi kurvailla kaksi autoa peräkanaa: toinen oma invataksisi ja toinen pikkuautomerkkinen, joista pikkuauto merkkaa kyydin vääräksi (et apuvälineinesi mahdu pikkuautoon) ja laskuttanee Kelaa normaaliin tapaan, koska syyhän ei ollut yksittäisen taksinkuljettajan, vaan systeemin.

 

Tunnen kummallista tyydytystä, kun saan kohta puoliin alkaa laskea viime vuoden kuluja verotusta varten. Minulla on entisenä tilastoihmisenä hassu tapa tilastoida myös sellaisia kuluja, joita en voi verotukseeni liittää, mutta jotka antavat osviittaa siihen, mihin kaikkeen pienien roposieni on pakko riittää, jotta selviytyisin jokapäiväisestä elämästäni myös tänä alkavana vuonna, jolloin kaikki hyödykkeet ja palvelut kallistuvat entisestään tulojeni pysyvän olematonta indeksinostoa lukuun ottamatta paikoillaan.

 

Onneksi minulla on ilo palata rakastamani työn ääreen. Jatkan siis Kynnyksen toimittajana kirjoittaen näitä blogejani työnantajani kanssa sovitulla tavalla ainakin tämän ja ensi vuoden puolikkaalla työpanoksellani ensimmäisen vuosipuoliskon ajan. On mukavaa tulla takaisin teidän lukijoiden – sekä kirjoittamisen pariin.

 

Sari Lehikoinen

Kynnys ry, toimittaja