Kuukausittainen arkisto: elokuu 2013

Tulevaisuuden (esteetön?) teatteri

Osallistuin tänään paneelikeskusteluun Kulttuuria kaikille -palvelun järjestämässä seminaarissa. Tilaisuus oli osa Tampereen teatterikesää. Paneelin otsikko oli Kenelle teatteria tehdään vuonna 2030? Otsikko ei kovin hyvin vastannut keskustelun sisältöä, vaan kysymys oli enemmänkin teatterin tulevaisuuden visioinnista. Ennen keskustelua tajusin, että en ole harrastanut teatteria kovin aktiivisesti enää kymmenen vuoteen, joten olin huolissani siitä, onko minulla mitään sanottavaa. Alkoi hävettää, että olin tällä lailla hylännyt suuren rakkauteni.

Sanottavaa kyllä löytyi. Olisi ollut enemmänkin. Parin tunnin paneelikeskustelussa on kai väistämätöntä, että siitä jää osallistujalle riittämätön olo. Näin etenkin, kun aihe oli valtavan laaja. Kaikki keskustelijat yleisöä myöten näyttivät olevan yhtä mieltä siitä, että teatterin täytyy olla aidosti saavutettavaa kaikille. Erityisesti Taideyliopiston johtaja Tiina Rosenberg esitti innostavia puheenvuoroja siitä, kuinka kaikkien teatterialan toimijoiden täytyy kyseenalaistaa ja murtaa normit.

Tilaisuudessa kuulin kiinnostavasta teatterien esteettömyysselvityksestä. Siinä ilmeni, että teatterit suhtautuvat esteettömyyden ja saavutettavuuden edistämiseen lähtökohtaisesti myönteisesti, mutta käytännössä edistys on hidasta ja mutkikasta. Vedotaan korkeisiin kustannuksiin, tietämättömyyteen, ajanpuutteeseen ja siihen, että tärkeintä on palvella enemmistöä eikä jotain marginaalisia vammaisia.

Paneelikeskustelussa todettiin, että kehitys ei välttämättä ole edistystä: asiat voivat mennä hyvään tai huonoon suuntaan. Tällaiset paneelit ja Kulttuuria kaikille -palvelun tuottama materiaali herättävät toivoa siitä, että tulevaisuuden teatteri on saavutettava ja moninainen. Silloin sisältö saa ratkaista, ei se, mihin kukin sattuu pääsemään.

Amu Urhonen, Kynnyksen puheenjohtaja