Kuukausittainen arkisto: helmikuu 2012

Avoin kirje uudelle presidentille

Arvoisa presidentti Sauli Niinistö

Kynnys ry haluaa onnitella Teitä uudesta tehtävästänne.

Haluamme samalla kiinnittää huomiotanne vammaisten ihmisten vaikeaan asemaan yhteiskunnassamme ja maailmanlaajuisesti. Vammaisten ihmisten asemaa on selvitetty laajasti Maailman terveysjärjestön ja Maailmanpankin viime kesänä julkaistussa raportissa. Raportti antaa synkän kuvan siitä, mikä vammaisten tilanne on. Maailmanlaajuiset vaikeudet, kuten talouskriisi, vaikuttavat erityisesti heikossa asemassa oleviin.

Tämän sanottuamme haluamme todeta,  että Suomessa vammaisten asiat ovat toki paremmin kuin monessa muussa maassa, ja kehitystä on tapahtunut. Esimerkiksi vielä vuonna 1976 Kalle Könkkölä matkusti Saloon junan tavaravaunussa. Nykyisin Saloon pääsee lähes aina esteettömällä junalla – ei tosin ravintolavaunussa.

Kaikilla vammaisilla ihmisillä asiat eivät ole huonosti, mutta voimme todeta ongelmien kasautumista: vammaisten koulutustaso on keskimääräistä heikompi, vammaiset eivät ole juurikaan töissä, tulotaso on muita matalampi, palveluja ei ole tarpeeksi ja vammaiset ihmiset syrjäytyvät helposti. Itsenäinen elämä henkilökohtaisine apuineen etenee hitaasti.

Esteettömyyden ajatus on hyväksytty, mutta pinnallisesti. Esteettömyys käsitteenä ymmärretään kapea-alaisesti. “Pitääkö joka paikkaan päästä?”, on kysymys, jonka vammaiset ihmiset saavat kuulla yhä uudelleen. Kysymmekin, mikä se paikka olisi mihin ei tarvitse päästä? Presidentin linnaa aletaan pian korjata ja esteettömyys paranee huimasti, mutta pääovi jää esteelliseksi.

Presidentin valtaoikeuksien kannalta ulkopolitiikka ja kansainvälisyys ovat keskeisiä. Suomella on paljon hyviä käytäntöjä ja osaamista, jota olisi hyvä ottaa esille ulkopolitiikassa, ei kehuen, vaan auttaen eri maita ja kansainvälisiä yhteisöjä parantamaan vammaisten ihmisten asemaa. Erityisesti Suomi voi osoittaa, kuinka vammaiset ihmiset voivat itse osallistua yhteisen maailman rakentamiseen. Käytännössä tämä merkitsisi vammaisnäkökulman ottamista mukaan kaikkeen kansainväliseen toimintaan, kahdenvälisissä suhteissa ja monikansallisissa yhteyksissä, kehitysavussa ja -politiikassa.

Arvoisa tasavallan presidentti.

Haluamme vedota Teihin aloittaessanne uuden tehtävänne hoitamisen, että ottaisitte vammaisvähemmistön asiat huomioon alusta alkaen. Suomi ei ole vielä ratifioinut YK:n vammaisten oikeuksien sopimusta ja koemme, että osa virkamiehistä yrittää minimoida sopimuksen vaikutuksia, tulkintaa ja vammaisten osallistumista. Presidentin on tärkeä huomioida nämä asiat myös arvojohtajana. Presidentin työryhmää perustaessanne muistutamme Teitä myös siitä, että suuri joukko vammaisia nuoria on syrjäytymisvaarassa.

Omasta puolestamme olemme valmiit ja sitoutuneet olemaan mukana ja tuomaan näkemyksiämme ja kokemuksiamme rakentavassa hengessä tähän työhön.

Tarvitsemme Teidän tukeanne.

Amu Urhonen, pj.          Kalle Könkkölä, tj

Kynnys ry

(ilm. Kynnys-lehti 1/2012)

KALLEN UUDEN VUODEN TOIVEET

Teksti: Heini Saraste (Julkaistu Tukilinja-lehdessä 1/2012)

 

TOIVE 1. Virkamiehistä kunnianhimoisempia!

YK:n hyväksyi vammaisten ihmisoikeuksia koskevan sopimuksen vuonna 2007, mutta Suomi ei ole vieläkään ratifioinut eli saattanut voimaan sitä. Olen mukana työryhmässä joka valmistelee tätä ratifiointia. Toivoisin, että ratifiointityö etenisi nopeasti ja sallisi vammaisten – sopimuksen hengen mukaisesti – olla mukana kaikilla päätöksentekotasoilla. Pieni lisätoive: että kaikki mukana olevat virkamiehet keskittyisivät tekemään hyvää lakiesitystä eivätkä miettisi,  miten päästä ylitse sieltä mistä aita on matalin.

TOIVE 2.  Professorista  yhteistyökykyinen!

Helsingin yliopisto on luvannut perustaa vammaisjärjestöjen rahoituksen turvin vammaistutkimuksen professuurin. Toivon, että virka pannaan pian hakuun ja professori astuu virkaansa 2.1.2013. Pieni lisätoive: Toivon että saamme professorin, joka haluaa tehdä yhteistyötä vammaisten kanssa.

TOIVE 3. Tavalliset ystävälliset ihmiset pitäköön lisää ääntä.

Vammaisvihamieliset äänenpainot ovat lisääntyneet viime aikoina. Vai ovatko?

Uskalletaanko nyt vain  sanoa ääneen sellaista, mistä ennen oltiin hiljaa. Toisaalta ainakin itse olen kohdannut esimerkiksi kadulla paljon myönteistä suhtautumista. Ihmiset ovat auttavaisia ja esimerkiksi viime talvena lumen keskellä aina löytyi joku auttavainen aatu tai eeva, joka riensi avustajan avuksi vetämään tai työntämään.

Eniten vammaisvihamielisyyttä löytyy netistä. Siellä mellastavat ihmiset jotka ovat hukanneet nimensä ja käyttävät siksi nimimerkkiä. Pieni lisätoive: Tavalliset ihmiset aukaisisivat suunsa ja vastustaisivat heti, kun kohtaavat rasismia tai vammaisvihamielisyyttä.

TOIVE 4.  Ei yhtään esteellistä rakennusta lisää Suomeen.

Toivoisin että rakennuslainsäädännössä viimein tajuttaisiin, että enää ei rakennettaisi yhtään lisää esteellistä rakennusta. Hesassa stadionin tornia ei tehty esteettömäksi, siitä pahoitin mieleni. Ihminen saadaan kuuhun, mutta vammaista ei stadionin torniin. Pieni lisätoive: Arkkitehdit tulisivat viimeinkin vammaisten puolelle.

TOIVE 5.  Eläkkeetkin kasvaisivat!

Toivoisin, että syntymästä saakka vammaisille tai suoraan koulun penkiltä eläkkeelle jääneille kehitettäisiin eläkkeisiin ikälisäjärjestelmä, niin että elintaso nousisi kuten muillakin kansalaisilla. Esimerkiksi kymmenen prosenttia kymmenen vuoden välein. Pieni lisätoive:  Eläkettä saavat voisivat ansaita nykyistä enemmän menettämättä eläkettään.

TOIVE 6. Suomen koko ulkopolitiikkaan otettaisiin viiden vuoden ajaksi vammaisasiat huomion kohteeksi.

Tämä koskisi kahdenvälisiä suhteita kuin monikansallisia yhteisöjä kuten erityisjärjestöjä ja Afrikan kehityspankkia. Pieni lisätoive: Abilis-säätiön, Kynnyksen ja vammaiskumppanuusohjelman määrärahat kasvaisivat seuraavan kolmen vuoden aikana.

TOIVE 7. Henkilökohtainen, että terveys säilyisi. Pieni lisätoive: ei ainakaan keuhkokuumetta.